Hoitohenkilökunnan sijaispula
Puhutaan puuttuvista lääkäreistä ja kaikesta muusta, mutta ei nosteta esille huutavaa hoitohenkilökunnan sijaispulaa Mäntyharjun kunnassa.
Sairaslomalle jäädessä hoitaja potee huonoa omaatuntoa siitä, että joutuu jäämään pois töistä. Tietää, ettei sijaista saa. Sijaisia ei kerrassaan ole missään. Sairastapauksen vastaanottava hoitaja vastaanottaa puhelun sairastumisesta ja on pois vahvuudesta soittaessaan sijaislistaa läpi (listassa parikymmentä vaihtoehtoa) ja kun ketään ei saa, niin käydään työlistaa läpi, kuka jää. Soitellaan hoitajille ketkä ovat vapaalla ja kysellään aamuvuorolaisilta, että jäisikö joku iltaan asti.
Hoitajat tekevät tuplavuoroa 7.00-20.00 paikkaamassa tilannetta. Vapaapäivät menee alta pois, koska ne työt on tehtävä. Kun et suostu, tulee huono omatunto siitäkin, vaikka ei saisi.
Olemme kuitenkin hoitajia, joilla sydän paikallaan ja haluamme hoitaa vanhukset. Viime kesä oli rankka, kun hoitajilla oli lomia ja sairaslomia. Juuri ja juuri selvittiin. Onneksi se kesä on takanapäin.
Kukaan ei varmaan omaisista ja kunnan yläkerrasta tiedosta tilannetta, kun ikään kuin hoitajavajausta ei papereissa näy, kun me teemme silti sen työn.
Hoitajat palavat loppuun. Kukaan ei tiedä milloin ollaan töissä ja milloin ei.
Pysyykö hoidon laatu hyvänä? Onko potilasturvallista, että hoitaja tekee pitkää päivää?
Mistä saadaan sijaisia? Eikö tilanteelle voisi tehdä jotain. Jatkuvasti sijaispula, eikö kuntaan voisi perustaa hoitajan toimea/toimia vakituiseksi, joka paikkaisi sairastapauksia kunnassa?
Varajärjestelmä?
Meillä on se kuuluisa omakin elämä. Oma perhe ja harrastukset kotona odottamassa. Kun työ ja perhe-elämä pysyvät tasapainossa, työnteko on mukavaa.
Työ on muutenkin psyykkisesti ja fyysisesti raskasta ja pitää olla kaiken aikaa mukana työssään sydämellä. Täytyy huomata kaikki voinnin muutokset, jaksaa ja kannustaa vanhuksia omatoimisuuteen ja olla mukana tukemassa omaisia.
Ajatelkaa mitä voisi seurata henkilökunnan väsymyksestä. Hoidosta ja sen laadusta ei voi, eikä saa tinkiä!
Väsymyskin ajaa hoitajan sairaslomalle.
Sairaslomalle jäädessä hoitaja potee huonoa omaatuntoa siitä, että joutuu jäämään pois töistä. Tietää, ettei sijaista saa. Sijaisia ei kerrassaan ole missään. Sairastapauksen vastaanottava hoitaja vastaanottaa puhelun sairastumisesta ja on pois vahvuudesta soittaessaan sijaislistaa läpi (listassa parikymmentä vaihtoehtoa) ja kun ketään ei saa, niin käydään työlistaa läpi, kuka jää. Soitellaan hoitajille ketkä ovat vapaalla ja kysellään aamuvuorolaisilta, että jäisikö joku iltaan asti.
Hoitajat tekevät tuplavuoroa 7.00-20.00 paikkaamassa tilannetta. Vapaapäivät menee alta pois, koska ne työt on tehtävä. Kun et suostu, tulee huono omatunto siitäkin, vaikka ei saisi.
Olemme kuitenkin hoitajia, joilla sydän paikallaan ja haluamme hoitaa vanhukset. Viime kesä oli rankka, kun hoitajilla oli lomia ja sairaslomia. Juuri ja juuri selvittiin. Onneksi se kesä on takanapäin.
Kukaan ei varmaan omaisista ja kunnan yläkerrasta tiedosta tilannetta, kun ikään kuin hoitajavajausta ei papereissa näy, kun me teemme silti sen työn.
Hoitajat palavat loppuun. Kukaan ei tiedä milloin ollaan töissä ja milloin ei.
Pysyykö hoidon laatu hyvänä? Onko potilasturvallista, että hoitaja tekee pitkää päivää?
Mistä saadaan sijaisia? Eikö tilanteelle voisi tehdä jotain. Jatkuvasti sijaispula, eikö kuntaan voisi perustaa hoitajan toimea/toimia vakituiseksi, joka paikkaisi sairastapauksia kunnassa?
Varajärjestelmä?
Meillä on se kuuluisa omakin elämä. Oma perhe ja harrastukset kotona odottamassa. Kun työ ja perhe-elämä pysyvät tasapainossa, työnteko on mukavaa.
Työ on muutenkin psyykkisesti ja fyysisesti raskasta ja pitää olla kaiken aikaa mukana työssään sydämellä. Täytyy huomata kaikki voinnin muutokset, jaksaa ja kannustaa vanhuksia omatoimisuuteen ja olla mukana tukemassa omaisia.
Ajatelkaa mitä voisi seurata henkilökunnan väsymyksestä. Hoidosta ja sen laadusta ei voi, eikä saa tinkiä!
Väsymyskin ajaa hoitajan sairaslomalle.
Sijaispuutteen lisäksi alkaa monissa paikassa jo olla ihan vakinaisista hoitajaista puutetta. Silti työantajalla tuntuu vielä uskovan että on varaa kohdella henkilökuntansa aika ajoin hyvin alentuvasti ja ei-kunnioitavasti.Jaksamista ei tueta, viestiä ei kunnella tai ei ainakaan uskota, sijais-varajärjelstelmää ei järjestetä, lisää joustamista ja venymistä aina vain odotetaan. Ei ihmettä että monet häipyvät julkisesta sektorista välitysfirmioihin, toiset pitkille sairaslomille ja toiset vaihtavat alaa. Kärsijänä on enne kaikki potilaat mutta hoitajat eivät voi kantaa tästä syyllisyyttä enää. Vastuun pitää ottaa ne jotka ovat tilanteen järjestäneet. Minä olen potilaiden puolesta kuitenkin loukkaantunut.
Kiitos kommentistasi.
Nimenomaan odotetaan. Ei kukaan voi JOUSTAA (muotisana tuo joustaminen) ja venyä loputtomiin, etteikö siitä jotain seuraa….
Ja asiakkaat siitä kärsii…
Asia valitettavasti samanlaatuinen Suomen pääkaupungissakin.
Hienolta vaikuttaa, ja osaat asiasi! Äänestäisin muuten, mutta kun olen siis Helsinkiläinen 
Itse voi ajatella että miten itse haluaa että kohdellaan kun on vanhuusiässä.
Kävin kurkkaamassa blogiasi
Kiitos sinullekin kommentista.
Johan sitä oli aamulehdessäkin artikkeli, joka oli aivan kauhea. Jokaisen pitää ajattella asioita omalle kohdalleen.
Kiitos vielä.
Myös Janakkalassa , kun joku hoitajista sairastuu on vaikeaa saada sijaista. Meidän kunnassa käytetään sijaispalvelua, mutta kiiretapauksessa se ei useinkaan toimi, ja vaikka toimii niin sieltä tulee sijainen, jota ei ole taloon perehdytetty. Ja tästä vielä kunta maksaa. Onneksi on omat tutut sijaiset, vaikka tosin nekin melkein koko ajan listoilla. Toisinaan tehdään vajaalla ja venytään, myös jotkut tekevät pitkiä vuoroja.
Kiitos Tanja Superilais terveisistä, taistelu jatkuu.
Onnea sinullekkin vaaleihin!
Kiitos kommentistasi. Tuntuu olevan tuo sijaispula ihan valtakunnallinen ongelma.
Onnea edelleen vaalityöhön!